Tulen ja jään laulu vuonna 2000

'Jää on hyvin ainutlaatuinen ja puhdas materiaali, jonka luonto antaa meille ja ottaa sitten pois. Se ilahduttaa meitä hetken ja on sitten poissa. Esityksessä kuten elämässäkin kaikkea voi suunnitella vain tiettyyn rajaan asti. Idea on siinä, että esitys on spontaani eikä harjoiteltu.' Michel Moglia.

Tapahtuman ideana oli saada mahdollisimman paljon paikkakuntalaisia osallistumaan esityksen tekoon. Soihtujen, lähes 10 metristen kaasuliekkien ja erikoistehosteiden valaisemalla useita kymmeniä metrien pituisen ja korkeimmilaan 4,5 m korkean luonnonjäästä tehdyn seinämän lavastamalla näyttämöllä esiintyivät ensin paikalliset esiintyjät: Sisko Taalikaisen lapsikuoro ja Viraabelikuoro, Tanssinystävien ryhmä, Säänjärven koululaisia, trumpetisti Santtu Loisa ja musiikinopettaja, laulaja Sanna Pulkkinen.

Esitys huipentui tulen ja jään yhdistämisen ideasta innostuneen ja päivän varoitusajalla esitykseen osallistuneen tanssija Reijo Kelan performanssiin. Höyryävän vain jääpiikkikenkiin ja uimahousuihin sonnustautuneen Kelan akrobaattisen tanssin kaltaista, katsojat henkeään haukkomaan saanutta esitystä ei oltu aikaisemmin nähty missään.

'Esitys oli aivan pilveä. Kun sitä ei harjoiteltu ennakkoon, täytyi keskittyä kaikkeen tiiviimmin ja paljon herkemmin'. Reijo Kela.